artikkelikuva1.png

Kirkon rakenne

Kirkon pohja-ala on tasavartinen risti, jossa pää- ja poikkilaivojen pituus on n. 17 m, ristisakaroiden leveys n. 7 m. Ristisakaroita kattavat korkeat, loivasti särmikkäät punahonkaiset lautaholvit, joiden leikkauskohdassa ristineliön yläpuolella kohoaa 8-kulmainen välikattokupoli. Holvilautojen jatkokset on naamioitu punamullalla koristelluin peiterimoin. Muuten ei kirkkoa ole lainkaan maalattu.

Tilajäsentelyn lähtökohtana on ollut renessanssin keskeiskirkkoihin palautuva ristikirkkotyyppi, jonka varhaisvaihe Suomessa sattuu 1660-luvulle. Renessanssia edustavina piirteinä voidaan lisäksi mainita nyt jo hävinneen kuoriaidan ja umpinaisten lehterikaiteiden sorvatut pienois- pylväät.

Alun perin yläosaltaan 3-taitteiset ikkunat suurennettiin v. 1821 nykyiseen asuunsa. Vanha kuori-ikkuna, jota nyt peittää alttaritaulu, jätettiin tällöin ennalleen. Pohjoisessa ristivarressa ollut sakaristo siirrettiin itäsakaran jatkoksi rakennettuun tilaan.

Saarnatuoli on perimätiedon mukaan kirkkoa vanhempi ja tyylillisesti läheistä sukua entisen Jämsän emäkirkon saarnatuolille.

Alttaritaulun ja luultavasti myös alttariseinällä olevat Lutheria ja Moosesta esittävät kuvat maalasi C.F. Blom v.1843. Antependiona (alttarivaatteena) käytettiin entistä hääkatosta, joka v. 1953 luovutettiin Kansallismuseolle ja tilalle saatiin siitä tehty jäljennös.

Petäjäveden vanha kirkko Petäjäveden vanha kirkko
Avaa kuvat isommiksi. Heikki Hanka ja Ari Häyrinen, Taiteiden ja kulttuurintutkimuksen laitos, Jyväskylän yliopisto.

Kirkon ulkoasua leimaa korkea aumakatto, jonka jyrkkyydestä ilmenee vanha, gotiikkaan palautuva traditio. Kateaineena käytetyt paanut ovat lisäksi saaneet erikoisen kuvioinnin. Paanutus ja harjaristin kohdalla oleva viirintanko uusittiin v. 1953. Kirkon pääovi sijaitsee eteläsakarassa. Sen kolmitaitteinen yläosa on kerrannut ikkunoitten alkuperäistä asua. Ovessa on vanha ruutupanelointi, jonka suojaamiseksi se myöhemmin on käännetty sisälle päin.

Kahdeksankulmaisen keskuskupolin katon lakeen kiinnitettiin pyöreä puinen rengas. Kupolin seinien ja kattolaudoituksen saumakohdat peittävät peiterimat, ruoteet, päättyvät siihen. Rengas jäljittelee yksinkertaisella tavalla renessanssi-kirkoista tuttua, ylävaloa kirkkosaliin antavaa opaionaukkoa. Vinosti punaraitaisiksi maalatut peiterimat koristavat ruoteina myös tynnyriholveja ja reunustavat kolmionmuotoisia, keskuskupolia kannattavia pendentiivejä.