artikkelikuva1.png

Petäjäveden varhaishistoriaa

Ilmakuva v. 1966Petäjävesi kuului keskiajan lopulla hämäläisten eränkäyntialueisiin. Täällä sijaitsi 1400-1500-luvuilla mm. pälkäneläisten, saarioislaisten ja jämsäläisten eräsijat. Petäjäveden ensimmäinen pysyvä asutus Rukoila syntyi Pengerjoen Jänismäkeen. Ensimmäiset asukkaat tulivat Hämeestä nykyisten Hauhon ja Lammin kuntien seuduilta 1400-luvun lopulla. Savolaisen asutuksen laajeneminen idästä 1550-1560 luvuilla lisäsi talojen määrän 1600-luvun vaihteessa 13 taloon. Petäjävesi kuului aiemmin Jämsän emäpitäjään ja tunnettiin silloin nimellä Kuivasmäki. Petäjäveden seurakunta ja kunta itsenäistyivät vuosina 1867-1868.

Lapinrauniot ja kuoliosaaret

Suomen varhaishistorian ajalta Petäjäveden alapuolisen vesistön varrella on merkkejä vanhasta asutuksesta. Kintaudella on ollut hautaamiseen liittyvä uhripaikka, Kansanlehto, Ala-Kintausjärven länsirannalla. Eränkävijöiden ja pysyvän asutuksen myötä syntyivät paikkakunnalle ensimmäiset kristilliset hautausmaat. Kuivasmäen Mustiainen, Ala-Kintausjärven Kuoliosaari ja kirkonkylän Peltosensaari ovat suurimpia säilyneitä hautapaikkoja, joissa on arviolta satoja hautapaikkoja 1600-luvulta.

Petäjäveden nykyisten hautausmaiden ja kirkkojen syntyminen

Jämsän emäseurakuntaan kuuluneet Kuivasmäen, eli nykyisen Petäjäveden, talonpojat rakensivat vuonna 1724 ensimmäisen kirkkotuvan ilman lupaa. Ruotsin kuningas virallisti sen vasta 3.12.1728 ja antoi samalla luvan rakentaa hautuumaankin kirkon juurelle. Kirkkotupa oli kooltaan seitsemän syltä pitkä (12,60 m) ja neljä syltä leveä (7,20 m). Kirkkotupa osoittautui pian ahtaaksi ja se huomattiin myös kehnosti rakennetuksi. Tultaessa 1760-luvulle petäjävetisten asukasluku oli kohonnut yli 700 henkeen. Seurakuntalaiset ryhtyivät puuhaamaan uutta isompaa saarnahuonetta. Vuosina 1763-65 Jaakko Klemetinpoika Leppäsen johdolla rakennettiin nykyinen Vanha kirkko entisen kirkkotuvan paikalle. Myöhemmin vuonna 1821 Jaakko Klemetinpojan pojanpoika Erik Leppänen rakensi nykyisen kellotapulin. Vanha kirkko poistettiin käytöstä vuonna 1879, jolloin salmen toiselle puolelle oli valmistunut uusi, isompi kirkko.

Ensimmäiset hautaukset suoritettiin kelirikon aikaan syksyllä 1729 kirkkotuvan eteläpuolelle. Hautausmaa kävi pian ahtaaksi ja sitä laajennettiin vuoroin pohjois- ja eteläpuolelle. Hautausmaa poistui käytöstä 1930-luvulla, kun nykyinen Olkkolan hautausmaa perustettiin Vanhasta kirkosta noin kilometri pohjoiseen.